Omantunnon kysymys, nopeus soralla.

[Tase]

Taidampa minäkin antaa kommenttini tähän aiheeseen. Olen tälläinen uus-vanha motoristi, eli 20 vuoden tauon jälkeen laitoin jälleen pyörän. Sitä "investointia" en ole katunut. Ajeleskelin eilen iltahämärässä ja pimeässä paikallista soratieta jossa oli 80 km/h nopeusrajoitus. Vauhtia oli noin 70 km/h mikä oli mielestäni sopiva kun tarkoitus oli myös katsella maisemia ja tutustua seutuun. Tie muuttui yksityistieksi, jossa oli "ajo omalla vastuulla" -kyltti. Tie oli leveydeltään noin 3-4 metriä ja siinä oli kohtaamispaikkakyltit. Nopeutta pidin noin 50 km/h kolmosvaihteella ja kierroksia koneessa oli noin 4000. Tien reunat olivat pensittyneet ja ajattelin että täällä voi tulla vastaan ihan mitä tahansa. Muutama metsäkanalintu lähti vierestä ja lenteli aikansa valokeilassa. Sitten vastaan tuli porolauma, joka oli selvästikin eksynyt, sillä poronhoitoalueen eteläraja oli 5 kilometria pohjoisempana. Illanhämärä alkoi muuttua pimeydeksi ja yhtäkkiä valokeilassa näkyi kolme hirveä. Ne tulivat noin 50 metrin päässä vastaan. Kun ne joutuivat valokeilaan, kaksi hyppäsi oikealle ja yksi vasemmalle. Ne olivat todella säikkyjä, sillä todennäköisesti ne olivat päiväsaikaan paenneet metsästäjiä. Hirvien näkeminen oli mukava elämys, sillä en muista koska viimeksi olen metsässä hirviä nähnyt. Maanteillä niitä kyllä näkee silloin tällöin. Niin aiheena piti olla nopeus, vaan tämä menikin "elämysmatkailuksi". Toisaalta se on minusta koko tämän matkaenduro-homman idea. Jos tarkoituksena on ajaa maastossa mahdollisimman nopeasti, ei tuollainen kuivapainoltaan 170 kg oleva ole siihen paras mahdollinen. Toisaalta tälläiseen leppoisaan elämysmatkailuun se on juuri sopiva. Koneessa on vääntöä, joten vaihteisiin ei välttämättä tarvitse koskea. Samaten ääni on miellyttävän alhainen, joten äänisaaste ei leviä laajalle alueelle. (Edes "poimurimummot" eivät päätä nosta vaikka vierestä hurauttaa). Summa summarum, käyttämäni nopeus oli varmasti monelle alakanttiin, mutta tilanteeseen nähden se oli minulle sopiva. Hirvien kohtaaminen olisi voinut olla suuremmalla nopeudella jotain muuta kuin miellyttävä elämys. Samaten paikka oli sen verran korvessa että yksinkulkiessa ei viitsi ottaa mitään riskejä.

[mikajj]

Karvan verran yli rajoituksen yleensä. Mutta pihojen läpi ajaessa ja yleensäkin talojen nurkilla ajan korostetun maltillisesti. Ei viitsi provosoida paikallisia, kun sitten tahtoo tulla kieltoja ja puomeja ja muuta mukavaa.

Metsäosuuksilla mutkapaikoissa mennään niin paljon kuin näkyvyys ja pito sallivat, mutta suoralla soratiellä tulee harvoin ajettua enempää kuin 90 mittarissa. Suoralla on aivan sama meneeko 90 vai 140, kumpikaan ei tunnu miltään. Mutta jos sieltä metsästä pomppaa hirvi tai joku muu yllätys, niin jarrutusmatka ja seuraukset ovat ihan eri luokkaa.

[mopulkkinen]

Meitä on tietenkin moneksi mutta valtaosalla näyttää olevan järki kohdallaan.
Itse olen muutaman kerran keikkunut meinas-mennä-pitkäksi ojanpenkalla vain ja ainostaan liian suuren tilannenopeuden johdosta - oli se sitten 30, 50, 60 tai 100 - ja joka kerta tämän jälkeen ajofiilis on mennyt pilalle.

Kokemuksen lisääntyessä vauhti on itse asiassa hiljentynyt. Mitä pienempi tie, sen parempi. Kiihdytyksiä, jarrutuksia, kaartoja, väistöjä - siinähän ne tärkeimmät elementit. Nopeus itsessään on oikeastaan sivuseikka.

Pysytään hengissä!