Tänään heräsin puhelimensoittoon kun joku kyseli kotaristani kaikenmoista. Oli kuulemma menossa Tampereelle menossa jotain kotaria katsomaan ja lupaili palata asiaan jos Tampereella ei kauppoja synny. Täytyypä nyt jännityksellä seurata meneekö Vepan vanha mopo kaupaksi vai mitähän mopoa meneekään katsomaan.
Eipä senpuoleen, en mä tällä hetkellä tunne mitään pakottavaa tarvetta päästä kotarista eroon. Sen verran mukavaa oli äsken antaa kotarin kuljettaa mua haastavassa maastossa ja välillä itsen kuljettaa kotaria kun maasto muttui vielä haastavammaksi.
En tiädä onko vähäsetkin voimat kadonneet vai mistä johtuu kun toi LC4 tuntuu aivan järkyttävän painavalta laitteelta samoilla reiteillä joita joskus DR800:llakin ajelin.
Hommaahan Ande äkkiä jonkinmoinen soramopo, että päästään yhessä työntämään mopoja suolle. Yksin tuo harrastaminen kun tuppaa välillä olemaan turhan haastavaa ja toisaalta turhan vaarallistakin.