Tuli ajeltua (ja työnnettyä!) metsässä, pellolla ja metsäautoteillä. Hauskaa oli. Ja hikistä! Tässä sekalaisia mietteitä...Vaihdoin perjantaina alle uudet TKC-80:t. Operaatio sekin, mutta tekniikka tasan sama kun polkupyöränrenkaiden kanssa, vaatii vaan enemmän voimaa ja toki järeämmät rengasraudat, mutta yllättävän helposti meni vaikka jonkin aikaa saikin vängätä.
Lauantaina heti aamupalan jälkeen metsään. Lämpötila oli n. kuusi astetta, mutta aivan karmea hiki tuli mopon kanssa painiessa. Taikanappi oli sangen mukava olla olemassa. Amatööri ei uskalla (vielä ainakaan) antaa aina tarpeeksi kaasua kun pelkää, että karkaa mopo lähimpään petäjään kun takarengas saa taas pitoa. Muutenkin olo oli vähän kuin matkustajalla. Metsä pätkällä oli kuivaa kangasta, suota (onneksi vielä jäässä) ja vähintään riittävästi kiviä ja muita esteitä. Vaan pääsin kuin pääsinkin metsän läpi kohteena olevalle metsäautotielle.
Ko. metsäautotie on aika kapea ja oli nyt paikoitellen todella pehmeä ja savinen. Kakkosella kiihdyttäessä sai hetkessä pelottavan paljon vauhtia, kolmosella hyvä kun uskalsi pintakaasua enempää antaa. Vaan on kyllä todella hieno fiilis antaa mutkassa kaasua ja tuntea kun perä lähtee sladiin, kerrassaan hauskaa!! Vauhtia ei varmaan paljoa ollut, mutta vauhdintuntua paikoitellen vähintään riittävästi. Ko. tiellä voi tulla vastaan traktroi tai hevosia niin se oli hyvä psykologinen tekosyy olla edes yrittämättä ajaa kovempaa. Pehmeät ja saviset kohdat aiheuttivat hieman ylimääräistä jännitystä kun mopoa sai tosissaan ohjata ettei lähtenyt kiemurtelemaan käsistä. Tie päättyy peltoon jossa tuli myös hieman ajettua. Tosin vain pieni lenkura läheisen metsäsaarekkeen ympäri kun en tiedä mitä maanomistaja tykkää moisesta. En myöskään halunnut enemmälti häiritä taaemmalla pellolla majailevia kurkia. Oli aika yllättävää kuinka pellolla meinasi perä karata vähän väliä, sai olla tarkkana.
Sunnuntaina suunnilleen sama lenkki uudelleen, joskin pienellä lisämausteella. Eräs ko. metsäautotien pistohaara on jo alkanut kasvaa umpeen (koivupusikkoa, heinää)., mutta oli silti ihan kiva ajaa. Tuolla pätkällä kävi sitten kertaalleen niin, että meikäläisestä tuli totaalinen matkustaja. Eturengas lähti lumilaikusta omille teilleen ja yrittäessäni pitää itseäni ja mopoa oikein päin tuli oikealta yhtäkkiä eteen koivupusikko ja sinnehän sitä sitten tuiskahdettiin, en ehtinyt muuta ajattelemaan kuin "voiii prkele!" (pysähtyy muuten moiseen mopo hämmästyttävän nopeasti ja pehmeästi). Vasen etuvilkku irti ja oikean käden etusormi tangon ja koivun väliin. Joku on selvästi suunnitellut KTM:n vilkut tämmöisiä tilanteita silmällä pitäen, ei nimittäin mennyt mitään rikki vaikka pitikin keräillä osia maasta. Piuhat takasin kiinni, palikat kasaan ja oli kuin uusi. Sormi turposi hieman, mutta ei mitään rikki. Ja matka jatkui, joskin hieman rauhallisemmin. Metsässä möyriminen meni jo selvästi sujuvammin kuin lauantaina, joten ehkä tämä tästä vielä.
Laitetaan nyt vielä pari pikaista näpsäisyä liitteeksi.
Metsäautoteitä ja rämeiköjä riittää kynnettäväksi vaikkakuinka paljon. Voi XR parkaa... 
